Haastattelussa:

Teksti Henri Häkkinen

Haastattelut.com iski Roman “hormonaalinen maahanmuuttaja” Schatzin kanveesiin ja istutti avoautoon tokenemaan seuranaan kotimainen kolmosolut. Automatkalla sattui ja tapahtui; aikaa kului ja rahaa paloi… Kiitos: Roman, Kristian

Pugilistinen anestesia hälvenee...

1. Terve Roman! Miten nukuit?
- Mitä kuka häh? Mitä kello on?

2. Minkälaiseen paratiisiin itsesi toitkaan vuonna 1986; neitseellinen ja kokematon maaperä sai kokea supliikin, kielirikkaan, itsestään meteliä pitävän ja sosiaalisesti kyvykkään miehen hyökkäyksen. Miten tällainen yhdistelmä voisi olla tekemättä sinusta Suomessa lopulta mitään muuta kun menestyvän mediapersoonan?
- Minua ei rakastettu tarpeeksi kun olin lapsi, siksi minulla on valtava tarve kompensoida ja hakea hyväksyntää muilta ihmisiltä. Tällaiset ihmiset ryhtyvät yleensä taiteilijoiksi tai sarjamurhaajiksi. Kun tulin silloin Suomeen, täällä asui yhteensä 16.000 ulkomaalaista. Silloin valkoihoinenkin maahanmuuttaja oli vielä eksoottinen juttu, joten tunnetuksi tuleminen ei ollut kovin vaikeaa.

3. Mitä jäit kaipaamaan nuorena miehenä Saksassa? Mikä teki muutostasi rakkauden ohella helppoa?
- Kaikki oli uutta, eksoottista ja jännittävää – meinasin esimerkiksi saada porttikiellon siitä hyvästä, että kuskasin paikalliseen alkoholikulttuuriin tottumattomana kapakassa tuoppini itse pöydästä toiseen vuonna 1986. Silloin en jäänyt kaipaamaan mitään, mutta nyt lähes 26:n vuoden jälkeen kaipaan omaa kieltäni, joitakin saksalaisia ruokia ja ennen kaikkea Bodenjärven ilmastoa…

4. Oliko sinun helppo tutustua paikallisiin? Opiskelit kielen, joka tietenkin helpotti kanssakäymistä, mutta eivätkö suomalaiset olleet sosiaalisesti jähmeitä vielä 80-luvulla?
- Suomalaisethan ovat yleensä vieläkin sosiaalisesti jähmeitä. Miten viiden miljoonan asukkaan arktisessa kulttuurissa olisi kehittynyt vilkas smalltalk-kulttuuri? Silti minun oli todella helppoa tutustua suomalaisiin, koska kaikki halusivat puhua sen hullun sakemannin kanssa, joka oli tullut tänne vapaaehtoisesti asumaan.

5. Miksi saksalaisuutesi on suomalaisnaisille niin kova juttu ja mitä etuja A-luokan makkaruus Suomessa mukanaan toi?
- Suomalaisten hierarkiassa tietyt maahanmuuttajat ovat parempia kuin muut. Listan kärjessä ovat englantilaiset ja saksalaiset, eli Neil Hardwick ja minä. Saksalaisuudesta on Suomessa kieltämättä hyötyä (paitsi jos on DDR:stä kotoisin). Meitä ihaillaan vieläkin ihan vääristä syistä ja kaikesta huvittavinta on, kun humalainen suomalaismies tulee kiittämään minua siitä, että autoimme teitä silloin jatkosodassa. Joskus tunnen itseni 1940-luvun upseeriksi.

Kirjoista ja kirjoittamisesta

6. Jäikö mitään mainitsematta Suomesta/suomalaisuudesta kirjassasi Suomesta, rakkaudella? Miten päivittäisit opusta juuri tänään, tässä ja nyt?
- Itse asiassa opus on jo päivitetty, muttei suomeksi. Julkaisin kaksi vuotta sitten Keski-Euroopassa kirjan nimeltä “Käyttöohje Suomelle” (Gebrauchsanweisung für Finnland), ja siinä on uusimmatkin kehitykset mukana…

7. Paljastaako kirjailija huomaamattaan itsestään joka kirjan myötä? Onko kirjailija jossain uransa vaiheessa pakkoraon edessä: kaapista ulostautuminen, uskoontulo tai jokin vastaava paljastus mielenkiinnon säilyttämiseksi? Ei kai kukaan enää kirjoja pelkän tekstin takia osta?
- Totta kai kirja paljastaa aina jossain määrin tekijäänsä. Jos kirjoitat ilman intohimoa, sellaista ei synny lukijassakaan. Jos et anna itsestäsi mitään, et saa myöskään mitään takaisin. Ja se on valitettavasti totta, ettei kirjoja enää osteta sisällön vuoksi, vaan siksi, että kaikki muutkin ovat sen ostaneet tai että sen on kirjoittanut Jari Tervo, Sofi Oksanen tai Dan Brown.

8. Mikä on suurin mieskirjailijaan liitetty myytti?
- Että dokaamme holtittomasti, käytämme huumeita ja että meillä on todella rivo seksielämä. Onneksi se pitää välillä myös paikkansa.

Rakkaudesta ja naisista

9. Miten suomalainen nainen isketään? Metodisi pomminvarmaan lakanoiden kahisteluun?
- Sehän tässä parasta onkin: suomalaisnaista ei tarvitse iskeä! He osaavat hoitaa tämän homman ihan itsekin, ja yleensä riittää, että mies jaksaa vielä seistä kahdella jalalla ja puhua kokonaisina lauseina.

10. Mikä kumma Pohjoismaalaisia miehiä riivaa, naiset saavat useimmiten yhä tehdä aloitteen seksin suhteen?
- Mikä vika siinä on? Eikö olekin tasa-arvoista, että Suomessa me miehetkin voimme istua paikalla ja naiset ajavat pillurallia meidän ympärillämme?

11. Olet antanut itsestäsi jonkinlaisen naistenmiehen kuvan; onko pakit tuttuja?
- Oh yes, baby. Olen niitä saanut yhtä paljon kuin antanutkin.

12. Onko parisuhteessa keskusteleminen niin välttämätöntä; eikö kunnon varvi riittävän usein riittäisi huoltamaan parisuhdetta? Ainoa joka ratkeaa liitoksistaan on heteka?
- Jokainen mies tietää, että ihmissuhdekeskustelut ovat yleensä yhtä tyhjän kanssa ja että paras tapa hoitaa ongelmat on hyvä pano. Mutta jos naiset ymmärtäisivät meitä, mysteerio katoaisi. Onneksi on keksitty itsetyydytys.

13. Rakkauden ja himon kombinaation paradoksi. Mistä ratkaisu, kompromisseista?
- Ystävyys. Romanttinen rakkaus katoaa nopeasti. Sen jälkeen pitää olla hyvä kaveri, tyyliin: I suck your dick, you eat my pussy. Pelkällä intohimolla ja rakastumisella saadaan lapsia aikaan, muttei perheitä. Luontoäiti ei välitä paskaakaan siitä, kuinka me ihmiset jaksamme suhteissamme, rakkaus ja muut sen sellaiset jutut ovat ihan meidän omaa luksustamme, jota meidän täytyy itse rakentaa, jos me haluamme sitä.

14. Voisiko suomalaisten naisten heikko itsetunto johtua siitä, että miehet eivät osaa katsoa naisen päällä olevia vaatteita vaan aina vaatteiden alle? Nainen kokee sen liian intiimiksi ja hiukan sovinistiseksi?
- Ensinnäkin: suomalaisnaisilla ei ole heikkoa itsetuntoa. Hekin luulevat olevansa Jumalan lahja ihmiskunnalle. Sitä paitsi kaikissa kulttuureissa miehet katsovat naisten vaatteiden alle. Sitä vartenhan ne vaatteet on! Jos nainen ei halua näyttää haluttavalta, niin pukeutukoon säkkeihin.

15. Tärkein asia, jonka olet oppinut suomalaiselta naiselta?
- Suomea ja ruotsia.

Sovinismista

16. Sanot, että miehet eivät tarvitse tunneälyä, koska heillä on sitä oikeaa. Tuohan olisi aivan mainio iskulause!
- Vielä parempi on tämä:
“Tunnetko kuudenkymmenen sekunnin orgasmin?”
“No en!”
“Onko sinulla minuutti aikaa?”
Siinä on vain se vaara, että joutuu oikeasti hommiin.

17. Juuri tippaleipäaivojen takia naisissa on paljon vähemmän aitoja neroja kuin miehissä?
- Olen sataprosenttisen varma, että naisten keskuudessa on yhtä paljon neroja kuin miesten. Naisilla on kenties vain vähemmän pakottavaa tarvetta muokata maailma uuteen uskoon, he eivät joudu neuroottisesti saavuttamaan jatkuvalla syötöllä jotain suurta.

18. Oscar Wilde on sanonut, että on olemassa vain kahdenlaisia naisia: rumia ja maalattuja. Allekirjoitatko väitteen?
- Oscar Wilde oli homppeli. Hän ei tiennyt naisista mitään. Vain bi-mies voi ymmärtää naisia kunnolla.

19. Täydellisen miehen listauksesi on kattava (Saksalainen rakastaja, 2010), mutta eikö helpommallakin pääse? Eikö julkisuus aja saman asian huomattavasti helpommin? Tekee turhaksi tuollaiset höpöhöpö-listat?
- Sanotaan näin: Julkkiksena pääsee luultavasti keskimääräistä helpommin pukille, mutta elämänkumppanin löytäminen julkkiksena on erityisen vaikea. Elämässä mikään ei tule ilmaiseksi, paitsi kuolema, ja sekin maksaa hengen.

Lyhyt aivopieru

20. Oletko törmännyt nuorten miesten sukupolveen joka kohdatessa halaa ystävän ja puhuu avoimesti myös tunteistaan? Eurooppalaistuminen vastaan Suomen häjyt!
- Itsekin halaan miespuolisiakin ystäviä ja puhun avoimesti tunteistani, vaikka olen jo keski-ikäinen. Tunteiden feikkaaminen on tärkeä sosiaalinen taito Euroopassa ja on hyvä, että Suomeen on kasvanut uusi sukupolvi, jolta tämä sujuu.

21. Leikkivä ihminen nauttii valmiissa maailmassa. Voiko tällainen ihminen olla kunnianhimoinen uutta luova vai onko leikkivään kykenevän ihmisen oltava elämässään vähään tyytyvä hedonisti: muiden luoman maailman tarkkailija?
- Eräs antiikin Rooman runoilija hehkutteli rakentaneensa itselleen runoillaan muistomerkin, joka on “pysyvämpi kuin malmi”. Nyt en vain muista runoilijan nimeä, joten se siitä. En usko, että sillä on merkitystä, muistetaanko taiteilijaa vielä sadan tai tuhannen vuoden jälkeen. Tärkeintä on, että tyypillä on jotain annettavaa muille. Tarkoitan siis: luovalla ihmisellä ei välttämättä ole pakkoa luoda yhtään mitään konkreettista, tarkkailukin voi riittää. Hyvän huumorintajun ei tunnista siitä, että tyyppi kertoo koko ajan hulvattomia vitsejä, vaan siitä, että hän osaa nauraa ja olla nauramatta oikealla hetkellä.

22. Emme lopulta omista yhtään mitään, kaikki on vain vuokralla ja tilapäistä. Jokainen hetki on siksi merkityksellinen. Miten itse toteutat tätä omaa ajatustasi?
- Yleensä en osa noudata omia hyviä neuvoja, mutta miksi pitäisi? Olen saarnaaja, en pyhimys. Tosin isäni kuoli kaksi kuukautta sitten ja se muistuttaa minua joka päivä siitä, ettei pidä haaskata aikaa olemalla pahalla päällä.

Loppuun kuusi (sex) tiukkaa:

1. Lahjakkuus vai sinnikkyys?
- Ehdottomasti molempia. Muuten mikä tahansa homma jää keskinkertaiseksi. Inspiraatio plus transpiraatio tekee mestareita.

2. Pitkä vai paksu?
- Ihan sama, kunhan se on riittävän iso.

3. Laatu vai määrä?
- Kyllä kiitos. Jos on ihan pakko valita, niin tietenkin laatu.

4. Onko pakko käydä suihkussa jos ei tule hiki?
- Suihkussa ei pitäisi käydä kuin pari, kolme kertaa viikossa. Evoluutio on kehittänyt meille laajan spektrin hienoja (ja vähemmänkin hienoja) feromoneja, joista pitää nauttia. Omien tuoksujensa peittäminen kosmetiikalla on huijausta.

5. Pyhittääkö tarkoitus ensisijaisesti keinot?
- Ei.

6. Mikä hämmästyttää sinua juuri nyt?
- Tällä hetkellä hämmästytän itse itseäni: Kuinka ihminen voi olla yhtaikaa huippuälykäs ja niin hiton tyhmä?

Kiitos haastattelusta Roman “hormonaalinen maahanmuuttaja” Schatz!